Miten tähän on tultu

...siis ratsastajana. 40 lukijaa ylittyi ja nyt teen sitten sen toivepostauksen, kiitos vaan kun toivoitte niin paljon :D Sain siis yhden toiveen, kertoa ratsastushistoriastani tai mistä varusteita haaveilen, ja kerron nyt siitä historiasta! Etsin äsken varmaan tunnin meidän vanhalta tietokoneelta jotain muinaisia ratsastuskuvia musta, mutta ei niitä kauheesti löytynyt =(

Kaikki alkoi siis joskus ihan taaperoikäisena (kai? kuitenkin tosi pienenä), kun äiti on vienyt mut ratsastamaan. En tiiä missä tai koska on ollut mun ensikosketus hevosiin, mutta silloin ihan pienenä kävin ainakin Raisiossa Alvan tallilla joskus tunneilla Fritsi nimisellä shettiksellä. En tiedä, kuinka säännöllisesti siellä tunneilla kävin, mutta silloin tällöin ainakin. Ratsastus oli melko luonnollisesti vaan sellaista köpöttelyä taluttajan kanssa. Sitten kun olin vähän isompi ja "parempi", vakkariratsuksi vaihtui musta poni nimeltä Burma. En muista siitä muuta, kuin että se oli mun lempiponi ja menin silla ekan kerran puomeja.

Sit mulla oli hetken sellanen vaihe, etten tainnut käydä ratsastamassa paitsi ihan satunnaisesti. Ala-aseen kakkosella sit innostus taas nousi, ja aloin käymään säännöllisesti Metsäkylän ratsastuskoulussa. Siellä menikin sit seuraavat 5 vuotta kerran viikossa tunnilla käyden. Vielä tässäkään vaiheessa mulla ei oikein ollut mitään käsitystä "kunnon" ratsastuksesta. Osasin mä nostaa laukan ja hypätä pieniä esteitä ja vähän jotain pohkeenväistön tapaistakin osasin kiltillä hepalla mennä, mutta sellaista leikkimistä se vieläkin oli.

Vuonna 2005 olin Perrassa kesäleirillä, ja muistaakseni just silloin sain tietää että meille ostetaan hevonen. Hitto sitä innostuksen määrää! Äiti ja hänen tallikaverinsa olivat siis päättäneet ostaa hevosen puoliksi, en muista käytiinkö edes kattomassa muita kuin tätä yhtä, Rosia, mutta se meille sit kuitenkin tuli. Se oli iso, melkein 175cm korkea, musta, hieno ja tietenkin maailman kaunein hevonen.

Kaunokainen <3

Rosilla ratsastelin sit jonkin verran, kävin ainakin Miia Loposen tunneilla. Rosi kuumui hypätessä, enkä mä tosiaan ollut mikään kokenut esteratsastaja silloin, joten en sillä muistaakseni montaa kertaa hypännyt. Oli sinänsä ihan kiva, kun oltiin kokeilemassa Rosia,  olin just tullut leiriltä missä olin hypännyt pienillä poneilla ehkä max. 80cm esteitä, ja nyt olin puolet suuremman, ison ja vahvan tamman selässä, ja Rosin esittelijä vaan kokoajan nosti esteitä kun testasin hypätä sillä :D No, ei se este ollut kuin joku 90cm, mutta kyllä se 13-vuotiaasta pikkutytöstä tuntui ihan helvetin isolta! Jokatapauksessa, en Rosinkaan aikana vielä innostunut ratsastuksesta niin, että olisin treenannut jotenkin tavoitteellisesti. Mulla oli aina ollut mielessä, että ratsastan vaan huvikseni, enkä aio ikinä osallistua kilpailuihin.

Näinä Metasäkylän vuosina kävin monta kertaa kesällä heppaleireillä, ekan kerran Keiramolla päiväleirillä 10-vuotiaana, kerran Zilpassa, kaksi kertaa Tuorissa ja sen jälkeen useamman kerran Perrassa. Pakko muuten tähän väliin mainostaa, että Perra on ehdottomasti paras leiripaikka, missä oon ikinä ollut! Suosittelen, ja tekis vieläkin mieli mennä sinne, mutta en ehkä enää parikymppisenä kehtaa...

Viimeisin leirini Perrassa, estetunti Ladylla

Ja tyylikäs ratsastaja vissiin juuri vuodelta 2005... Perrasta tämäkin

Menin sitten yläasteelle, ja pikkuhiljaa alkoi teinivuodet tehdä tuloaan. Ratsastus alkoi kiinnostaa taas vähemmän, ja lopulta olinkin sitä mieltä, että hevoset on perseestä ja ratsastus noloa. Niimpä äiti myi meidän puolikkaan Rosista, ja mun harrastus loppui. Nyt kaduttaa niin paljon, miten tyhmä olin silloin. Rosi voisi olla meillä vieläkin, ja mä voisin olla vaikka kuinka hyvä ratsastaja, jos en olis ollut niin helvetin tyhmä ja teini. No, niin kuitenkin kävi. Nyt Rosi asustaa jossain maalaistallilla ja toimii tätiratsuna.

Yläaste meni teineillessä, mutta kun kasilla aloin seurustelemaan ja elämä vähän "asettui", rakkaus hevosiin tunki taas esiin. Lopulta sitten varasin Artukaisista TR:n puolelta irtotunnin ja siitä sitten taas lähti. Seuraavat vuodet kävin Artukaissa tunneilla, ja kehityin ehkä hieman, muttei vieläkään tullut sellaista ajatusta, että haluan oikeesti kehittyä ja kisata. Olin vieläkin sitä mieltä, etten tule ikinä kisaamaan.

Artukaisissa tunnilla Akilla, anteeksi huonolaatuisesta kuvasta

TR:n ajoilta, estetunti Dinolla

Artukaisten Reksillä estetunnilla

Sitten marraskuussa 2010 TR:n viereen avattiin uusi ratsastuskoulu, valmennustyyppinen ja vähän edistyneemmille tarkoitettu ML Pedant. Tässä vaiheessa mulla oli jo vähän alkanut syttymään oikeasti halu kehittyä. Osasin ehkä joskus tuurilla ratsastaa hevosen peräänantoon ja tietty kaikki perusasiat (jokseenkin) hallussa, esteistäkin oli vähän jotain käryä. Ajattelin kuitenkin, että turha mun on Pedantiin mennä kokeilemaan, kun en mä mikään edistyneempi ole. Äiti kuitenkin sanoin, että voin hyvin mennä kokeilemaan sinne, joten niimpä sitten menin. Ekalla tunnilla ratsastin Eetu nimisellä pv-ruunalla. Sen tunnin jälkeen ajattelin, että olin ekaa kertaa ratsastanut oikeella hevosella. Myös Marjo-opettaja teki vaikutuksen, ja niimpä vaihdoin TR:n puolelta Pedantiin.


Pedantissa oon nyt sitten vuoden käynyt, ja kyllä mä ainakin omasta mielestäni oon kehittynyt, ainakin esteillä. Pedantissa oon hypännyt isoimman esteeni, ja uskaltauduin ensimmäisiin kisoihini Hobbiksella. Tosiaan siis kymmenen vuoden ratsastuksen jäljeen vasta hyppäsin ekat kisani, tämän vuoden helmikuussa Pedantin harkkakisoissa 70cm. Siitä se sitten lähti, ja olen kyllä onnellinen, että uskaltauduin, koska se on niin kivaa! Ekalla kerralla jännitti ihan sairaasti, mutta nyt ei kyllä enää jännitä ollenkaan. No, helppo se on sanoa, kun en oo mitään kunnon kisoja hypännytkään, voin vaan kuvitella kuin kuset housuissa oon ekoissa aluekisoissa!

Elli Pedantista

Tokat kisat Hobbiksella, puhdas tuli =)

Kaunotar Elli

Mummo

Veikko+ilmavara

Vilma

 Sellasta. Ja vielä aika oleellinen osa mun ratsastuksen lähihistoriaa on tietenkin Lenni. Lenniä oon vuokrannut tämän vuoden huhtikuusta lähtien. Lenni on 6-vuotias, eikä todellakaan mikään helppo tapaus. Oikea kenkkuilija sille päälle sattuessaan, eikä se varmasti anna mitään ilmaiseksi. Sen kanssa saa tehdä todella paljon töitä, mutta kyllä se sitten palkitseekin. Joka tapauksessa, nyt oon Lenniä siis vähän yli puol vuotta vuokrannut, ja kyllä meidän meno alkaa jo pikkuhiljaa näyttää jo paremmalta. Esteillä on hevosellakin vielä paljon töitä, ja mä en ole oikein vieläkään tottunut siihen sen loikkimistyyliin, kun se on niin vammanen! Lennillä ollaan muutamia harkka- ja seurakisoja hypätty korkeuksilla 60-80cm, ja kuten totesin, ens vuonna olis tarkotus alkaa kisaamaan aluetasolla, jos kaikki menee hyvin. Kenties joku päivä voisin Lennilla jonkun heC luokan koulukisoissakin mennä, jos uskallan :D Lenni ei ole ollenkaan sen tyyppinen hevonen, josta itse kauheesti tykkäisin, mutta kyllä se on mulle paljon opettanut, ja olen tosi kiitollinen, että omistaja on niin paljon mukana meidän touhuumisessa, ja että saan kisata sillä.

Noin kuukauden vuokraamisen jälkeen

Toista kertaa hyppäämässä, Lenni innokkaana

Hieno mies =)

Tavallista Lenniä...

Eiköhän siinä ollut kaikki oleellinen! Harmi kun ei ole tosiaan mitään tosi vanhoja ratsastuskuvia esimerkiksi noilta Metsäkylän ajoilta =( Mutta tällästä, toivottavasti tykkäsitte =) Huomenna se Matin valmennus, en usko, että saan ketään kuvaamaan, mutta voin siitä muutaman sanasen tänne kuitenkin kirjoittaa! Nyt muutamalle juhlistamaan kavereiden lakkiaisia, heippa!